Matsiraportti: AC Oulu – VPS
Päivä vaihtuu iltaan, ilta yöhön – on Vepsun aika pelata Yöttömässä yössä. Vettä sataa täydeltä taivaalta, kun ottelu Raatin stadionilla on valmis alkamaan.
AC Oulu on ollut suurissa vaikeuksissa ja on jälleen ”pakkovoiton” edessä. Kuluneen viikon Cup-voitto on tuonut joukkueeseen varmasti toivoa, positiivisuutta ja itseluottamusta. VPS puolestaan tarvitsee myös nämä pisteet ja kamppailee niistä viimeiseen asti.
Ottelua on kulunut reilu puoli tuntia, kun Vepsu yrittää ujuttaa palloa maaliin oululaisten boksissa. Lopulta sairastuvalta palannut Tristan Dekker kaadetaan, ja tilanteesta vihelletään rangaistuspotku. Oululaiset protestoivat voimakkaasti, niin kentällä kuin katsomossakin. Pilkun laukoo Nicolas Fleuriau Chateau, joka sijoittaa pallon tyylikkäästi vasempaan yläkulmaan.
Vepsu ei kuitenkaan pääse tauolle johtoasemassa. AC Oulun Justin Rennicks rakentaa hyökkäyksen ja puskee lopulta pallon itse verkkoon.
– Siinä tilanteessa tehtiin monta virhettä, joista tasoitusmaali lopulta syntyi, päävalmentaja Jussi Nuorela toteaa.
– Ajatuksena oli mennä paljon selustaan, mutta siinä emme tänään onnistuneet kovin hyvin, hän jatkaa.
Vastustajan juhlat
Toista jaksoa on pelattu kymmenisen minuuttia, kun AC Oulu pääsee rokottamaan Vepsua virheestä. Rennicks puskee illan toisensa vieden joukkueensa johtoon.
VPS saa vielä muutamia paikkoja, mutta onnistunutta viimeistelyä ei synny. Ottelu lähenee loppuaan, ja tilanne on 2-1 edelleen. Vielä lisäminuuteilla Vepsu saa kulmapotkun, josta Mmenie-Abasi Ita Etok pääsee puskemaan, mutta se suuntautuu oululaisvahdin syliin.
– Saatiin hyvä kirivaihe ja paine aikaiseksi vielä loppuun, mutta se ei kuitenkaan tällä kertaa riittänyt, Nuorela toteaa.
Ottelu vihelletään päättyneeksi, ja kotiyleisö sekä joukkue juhlivat kauden ensimmäistä Veikkausliigan kotivoittoaan.
– Emme pääseet sille tasolle mitä olisimme halunneet. Huonoja teknisiä suorituksia ratkaisevilla hetkillä, Nuorela summaa joukkueen suoritusta tänään.
Palloliiton tilastoihin tästä.
Kuva: Iitu Lehtonen
Teksti: Neea Rantala
