Akatemian kuukauden matsi: VPS A – Hercules | Raportti
Oululaisjoukkue Hercules saapui Lemonsoft Stadionille katkaisemaan tappioputkeaan, mutta vastassa oli täysin ylivoimainen VPS Akatemia.
Ottelu käynnistyy kotijoukkueen vahvassa hallinnassa. Kolmen minuutin kohdalla Vepsu on jo luonut kaksi hyvää maalipaikkaa, eikä Hercules pääse juuri keskiviivan yli pitkään aikaan.
VPS painaa päälle ja hakee avausmaalia. Laukauksia ja keskityksiä satelee, kunnes lopulta pallo päätyy maaliin hieman onnekkaasti, kun Veeti Mäntymäen laukaus kimpoaa puolustajan kautta verkkoon.
– Yllättävän kauan kesti, että saatiin se ensimmäinen maali. Mutta kyllä se oli vain ajan kysymys, päävalmentaja Ville Priha toteaa.
Vain minuuttia myöhemmin, ajassa 34’, Deng Madutin kaukopotku uppoaa maaliin – kenties jälleen hieman onnen avustuksella. Tilanne on 2–0.
– Kyllä jo siinä kohtaa tuntui, että peli on täysin meidän, Priha kuvailee.
Ennen taukoa VPS iskee vielä kerran. Mäntymäki ampuu pallon suoraan kulmapotkusta sisään, ja tauolle siirrytään selvässä 3–0-johdossa.
Dominointi jatkuu
Toinen puoliaika alkaa räväkästi. Vain 50 sekunnin pelin jälkeen Aleksi Effati viimeistelee Vepsun neljännen. Kolme minuuttia myöhemmin Mäntymäki antaa nappikulman, josta Adrian Arrakoski puskee taululle jo 5–0.
– Hercules tyytyi puolustamaan koko ottelun ajan, ja me myös pakotimme heidät siihen. He vain toivoivat, ettei maaleja tulisi, Priha summaa.
Vain hetkeä myöhemmin myös Antonio Almen pääsee maalintekoon, kun hän sijoittaa erinomaisen tarjoilun varmasti verkkoon.
– Teimme hommia loppuun asti. Kun joutuu puolustamaan koko ajan, kyllä siinä väsyy vähän eri tavalla, Priha pohtii vastustajan jaksamista.
Lopussa VPS kaunistaa vielä lukemia: Effati osuu toistamiseen, ja viimeinen maali syntyy oululaisten omasta pelaajasta. Loppulukemat ovat murskaavat, jopa 8–0.
– Emme olleet huonoja missään, mikä on meidän pelille olennaista. Prässäsimme hyvin, olimme hereillä tilanteenvaihdoissa ja hallitsimme ottelua koko ajan, Priha kiteyttää.
Katso Palloliiton tilastot täältä.
Kuva: Iiris Kotimäki
Teksti: Neea Rantala
