Matsiraportti: VPS – HJK

Aurinko paahtaa Lemonsoft Stadionilla, kun sarjan suurseura HJK saapuu Vaasaan Vepsun vieraaksi. Katsomo on täynnä väkeä – osa paikalla Wasa Football Cupin huipennuksena, osa muuten vain nauttimassa huippufutiksesta.

Ottelu alkaa poikkeuksellisissa tunnelmissa, kun Klubin kannattajat sytyttävät soihdut ja stadion täyttyy savusta. Hälyttimet alkavat piipata ja peli keskeytetään hetkeksi. Tilanne saadaan kuitenkin hallintaan nopeasti, ja pelaajat palaavat kentälle.

Vepsu on ensimmäisellä jaksolla aktiivinen ja rakentaa useita lupaavia hyökkäyksiä. Katsomo elää mukana – kädet käyvät kasvoille useaan otteeseen, kun avausmaali on jo lähellä. 45. minuutilla Alfie Cicalen komea keskitys painuu suoraan HJK:n verkkoon, ja lähes täysi Lemonsoft raikaa – mutta ilo jää lyhyeksi. Tuomari hylkää osuman, ja stadion jää levittelemään käsiään.

– Hirveän vaikea siitä videolta on mitään paitsiota tai virhettä löytää. Nämä on isoja päätöksiä, maalit muuttavat pelejä paljon. Tämä on jo toinen meiltä viety selvä maali lyhyen ajan sisään, päävalmentaja Jussi Nuorela harmittelee.

Klubi iskee vastaan – ja osuu

Toisen jakson alussa VPS jatkaa painostusta, mutta 54. minuutilla Klubi iskee. Teemu Pukin syötöstä Kevin Kouassivi-Benissan viimeistelee vieraille 0–1-maalin.

Johtoasemassa HJK alkaa pelata aikaa aina tilaisuuden tullen, mikä kuumentaa kotiyleisön tunteita. Vepsu painaa päälle, mutta ei saa palloa maaliin. 73. minuutilla Benissan onnistuu uudelleen, ja vie Klubin kahden maalin karkumatkalle.

– HJK:lla oli muutama hyvä vastahyökkäys siinä. Hyvin tekivät omat maalinsa, Nuorela myöntää.

VPS ei luovuta, vaan taistelee loppuun asti. Vaikka palkinto jää saamatta, esitys on lupauksia herättävä.

– Kun kokonaiskuvaa katson, me olimme kuskin paikalla tänään suurimman osan matsista. Pienet asiat ratkaisivat, ja HJK on niissä kaikissa parempi kuin me. Mutta kopissakin jätkille sanoin, että olen pirun ylpeä heistä – tämä oli loistava matsi meiltä, Nuorela päättää.

Katso Palloliiton tilastot tästä.

Kuva: Iiris Kotimäki

Teksti: Neea Rantala